Esittely

Muistin juuri, että minun blogini ingressi on jo mennyt vanhaksi ja se täytyy päivittää ajan tasalle. Ajattelin päivittää paitsi ikäni, myös tekstin itse. Arkistointimielessä kuitenkin kopioin vanhan ingressini alle, jottei se katoaisi historian kirjoista tyystin. Se kuitenkin kiteyttää n. vuoden takaisia alkuperäisiä syitä sille, miksi tätä blogia kirjoitan. Nuo syyt kuitenkin elävät ja muuntuvat, eikä tämänpäiväinen ideani tästä blogista ehkä enää täysin vastaa alkuperäistä.

"Olen 31-vuotias yksin asuva mies, jonka moni tietää mutta kukaan ei tunne. Olen tiedon- ja kokemisennälkäinen siitä huolimatta, että elämäni on ulkoisilta puitteiltaan melko vaatimatonta. Tämän blogin avulla haluan jakaa kaikille jotain siitä, millaisena elämä näihin silmiin näyttäytyy."

Nyt olen siis jo 32-vuotias, ollut jo pari kuukautta. Tämän vuoden aikana olen ollut toimelias, enkä osaa oikein allekirjoittaa enää väitettä että elämäni olisi pelkästään "melko vaatimatonta". Olen tänä vuonna (2014) ehtinyt jos jonkinmoiseen. Olen soittanut kahdessa bändissä muutamia keikkoja, sekä myös oman bändini ensilevy julkaistiin vihdoin vuosikausien viivästelyjen jälkeen pihalle. Olen viettänyt yhden hauskimmista ja tärkeimmistä kesistäni, tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin, nauranut enemmän kuin itkenyt. Välini moniin ystäviin ja lähisukuun ovat syventyneet ja vahvistuneet entisestään. Olen ottanut vuosikausien hiljaisuuden jälkeen yhteyttä ihmiseen, jota kerran loukkasin. Olen tehnyt tahallani monenlaisia harmittomia hassunnoloja asioita ihan vain just because I can. Olen vapautuneempi kuin vuosi sitten. Olen onnellisempi kuin vuosi sitten, ja tämä julkinen semi-päiväkirja on ollut tekemässäni työssä yksi hyvin tärkeä ja rakas väline.

Hetkittäin kirjoitellessani minulle tulee kuvottunut olo, että märehdin vain julkisesti menneitä, mutta se onkin lopulta osottautunut paljon enemmäksi. Menneisyyteni, nykyhetki ja tulevaisuus on alkanut tarinana yhtenäistyä, ja sen tarinan kokonaisuus ja kauneus alkaa vasta nyt aueta pikkuhiljaa.

Olen uskaliaankin avoimesti kirjoitellut ajatuksistani täällä, julkaissut tekstejä ja sen jälkeen vielä omissa nimissäni jakanut ne sosiaalisen median puolella tuttavilleni ja tuntemattomille luettaviksi. Se on ollut usein pelottavaa, mutta aina lopulta palkitsevaa.

Kun luen aiempaa ingressiä, muistan millainen arka erakko sen kirjoitti. Ei sillä, olen osittain samankaltainen vieläkin, mutta ajatusteni jäsentäminen kirjoittelemalla sekä näiden kirjoitusten julkaiseminen on lopulta johtanut kuin puolivahingossa siihen, että vapaudun mieltäni painavista asioista hieman ja se näkyy myös toiminnassani. Olen sanonut leikkisästi muutamille lähituttavalleni eläväni kokeiluluontoista "fake it 'til you make it" -vaihetta päästäkseni eroon monista peloistani ja mielensisäisistä turhista luuloista itseeni liittyen. Kokeilu on ollut hauska, hyödyllinen ja opettavainen, ja se on uudistanut minua. Tehnyt minusta entistä feikimmän sijaan aidomman ja rehellisemmän ihmisen. Avoimemman ja rennomman.

Hoksasin hiljattain kuinka karsinoidulla tavalla olen aiemmin käsittänyt identiteettini. Mutta mikä on todellinen identiteettini, sitä en väitä nyt edes tietäväni. Ja se on hyvin jännittävä olotila. Sellainen, joka tuo seikkailun tuntua arkisimpiinkin hetkiin. Yksi keskeisimmistä karsinoista mihin olin itseni ahtanut, oli erakkous. Asun toki edelleen itsekseni ja vietän suuren osan arkiajasta yksin, mutten silti enää uskaltaisi aivan täysin allekirjoittaa että olisin mies "jonka moni tietää, mutta kukaan ei tunne". Aavistelisin, että tänä päivänä minut tuntee monikin, ainakin hieman aiempaa paremmin. Ja se on suunta, jota haluan jatkaa.

Vaan se tältä erää, poraudutaan ensi kerralla aiheisiin syvemmälle...