Ex tempore -henkiset tempaukset johtavat yleensä seurauksiin, ja niin kävi myös tällä kertaa. Oli hassua huomata kuinka jo ensimmäisen vuorokauden aikana tämän blogin perustamisesta sain toistuvasti huomata miettiväni kuumeisesti kysymystä "Mistä kirjoittaisin seuraavaksi?". Ideoita pulppusi päässäni amorfisina röykkiöinä viuhtoen levottomasti ees taas välillä tarttuen keskittymisen kourani otteeseen ja hetken päästä kuitenkin itsensä irtirimpuillen. Hölläsin kuitenkin tätä otettani hieman ajatellen, että katsotaan nyt ensin mitä tämä kaikki rönsyilevä kaaos tuo silmieni eteen tarkasteltavaksi, ja jätetään jäsentely ja ruotiminen vasta sitten omaan erilliseen vaiheeseensa.
Hetken kuunneltuani tai katseltuani (verbit ovat kuvainnollisia, sillä eihän ajatuksia suinkaan oikeasti kuunnella tai katsella, niitä ajatellaan!) näitä omavaltaisesti mieleni laveassa näkökentässä vilahtelevia ja pian unohduksen pimeään nurkkaan takaisin piiloonpainelevia ajatuksenpalasia, sain pian huomata että lyhyt ja yleensä tylsä tähänastinen elämäni kuitenkin sisältää yllättävän paljon hauskoja tai/ja edes jollain tavoin mielenkiintoisia tarinoita, unia, visioita, profetioita ja tajunnanvirtaa. Kaikki kovin kelpoa matskua tulevaa blogikirjoitteluani varten siis! Kauemmaksi on harvoin tarvetta kurotella.
Olen ahkera analysoimaan kaikkea mitä koen, pyrkien näin dekoodaamaan kaiken vastaanotetun informaation sinne alastomimpaan perustukseensa eli merkitykseensä asti. Suoraan ytimeen! Tällaisessa todellisuudessa eläminen onkin tästä syystä jokasekuntisesti armottoman mielenkiintoista, tihkuen myös vallan verratonta komiikkaa kaikessa rivon kirjavassa ristiriitaisuudessaan. Päästäkseen tarkastelemaan näitä tietovirran vastaanottimien syötteihin takeruneita informaatioryöpyn pikku detaljisaaliita jotka näennäisesti vain riekkuvat sattumanvaraisesti aistitodellisuuden verhon ulkopinnalla, joudumme tavallisimmin "ensteks" heivaamaan rationaalisen järkiajattelun helvettiin (tai ainakin kääntämään sen yleensä niin kovalla äänenvoimakkuudella rumasti raakkuvaa kailotusta hieman pienemmälle). Ensimmäisen väkivalloin suoritetun kolmijatottelun jälkeen tulemme huomaamaan että todellisuudella, tosiasioilla ja totuudella joskus kun ei ole yhtään minkäänlaista, toistan - yhtään minkäänlaista - keskinäistä kanssakäymistä. Mitään tekemisissäolemista yksi toisensa, toinen kolmannen tai yhden kolmannensa kanssa ei vain yksinkertaisesti ole. On räikeätä, kun nämä kolme osatekijää riitelevät keskenään, mutta vielä hurjemmaksi meno äityy siinä vaiheessa kun ne suorastaan sotivat keskenään! Lopputuloksena yleensä, että vähintään yksi kolmesta tulee nujerretuksi. Järkiajattelu on tässa vaiheessa tekstiä jo tuuperrettu uuvuksiin, joten antakaamme sen nyt levätä hetki. Tämä lainalaisuus tulee muistaa, ja tätä tulee juhlistaa!
Tosiasiat eivät saa mielestäni koskaan olla hyvälle tarinalle esteenä, ja näin ollen luovun heti ensi alkuun velvollisuudestani olla näissä kirjoituksissa totuudenmukainen. Yleisen viihtyvyyden kannalta, sekä oman huvini vuoksi aion lisäillä tosijuttuihin silloin tällöin epätosijuttuja. Tai edes viritellä niitä tosijuttuja hieman mikäli tarinan laadullinen palveleminen sitä vaatii. Aion pätkääkään piittaamattoman hävyttömästi siis varmasti valehdella Sinulle usein toistuvasti päin näköä joissain asioissa, arvoisa lukijani! Joten täten sysään kaiken mahdollisen vastuun juuri Sinulle; mitä täältä ehkä koskaan tuletkaan lukemaan, tulee se kaikki uskoa ainoastaan erittäin suurella varauksella.
Kirjoittaja ei pidätä kaikkia oikeuksia tosiasioihin tai niitä koskeviin muutoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti