Jooginen päiväkirjamerkintä nyt lienee paikallaan, koska pidän tämänpäiväistä edistysaskeltani astangan ykkössarjassa sen verran merkittävänä.
Pääsin tänään 11.7 avustetusti perille asti Marichyasana D:ssä, eli käteni ylsivät vihdoin yhteen. Ja mikä yllätyksellisintä, kummaltakin puolelta. Aiemmin kun vasen puoli on jäänyt kauas oikeanpuoleisesta.
Näin solmussa en ole ennen ollutkaan, ja hengittäminen oli tästä johtuen melkoista haukkomista. Tutulta ja turvalliselta maaperältä poistuttiin siis uuden ja omituisen pariin taas kerran. Seuraava etappi lieneekin sitten se, kun joskus pääsen tähän asanaan ilman avustusta. Vedonlyöntejä otetaan vastaan koska tämä tapahtuu.
Sarjan seuraaviakin temppuja eli Bhujapidasanaa ja Kurmasanaa tulin opettajani rohkaisemana tunnustelleeksi tänään ensimmäistä kertaa, mutta vähemmän yllättäen, ne olivat vielä varsin kömpelöä hapuilua. Vaan ehkä jo huomenna kokeilen uudestaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Tai tapahtuuko...
Olin ajatellut etten pidentäisi sarjaani Navasanasta pidemmälle vielä tämän vuoden aikana, koska vanhassakin riittää sen verran paljon tekemistä, mutta kun kerran kannustetaan niin ei kai se muukaan auta. Navasanaan asti minulla jo riittää voimat kohtalaisesti, mutta taipuisuuden puolesta on vielä tähänastisissakin sarjassani pitkä matka valmiiseen.
Mutta näin puoli askelta pidemmälle tunnusteltuna pääsin taas vanhaan tuttuun fiilikseen siitä kuinka treeni pistää aivan piippuun. Kun raajat tutisee ja koko kroppa on kuin hyytelöä. Ja se on aina yhtä hieno fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti